Alkukesästä siis menin ja voitin matkalahjakortin, joka mahdollisti tämän reissun. Toinen mahdollistaja on tapailemani mies, joka on Genovasta kotoisin ja viettänyt jo koko kesän kotimaassaan. Meillä molemmilla oli jo aika jäätävä ikävä, joten päädyimme siihen ratkaisuun, että minä matkustan sinne muutamaksi päiväksi viettämään laatuaikaa.
Lennot meni oikein hyvin, mutta maan pinnalla tuli heti vastaan kunnon kulttuurishokki. Kyllähän mä tiesin jo etukäteen, kuinka liikennekulttuuri muuttuu villimmäksi, kun lähdetään Suomesta etelämmäksi, mutta en sitä taas muistanut ennen kuin liikkeelle lähdettiin. Plus että aikaisemmin olen paikallisten kyydissä ollut vain takseissa, silloin ei ole kuski kesken ajon silitellyt reittä tai pussaillut (luojan kiitos). Ihan "muutaman" kerran tuon vajaan viikon aikana muistutin keskittymisestä ajamiseen.
Hyvin paljon tuli käveltyä ympäri kaupunkia ja sehän sopii itselleni paremmin kuin hyvin. Varsinkin kun liikennekulttuuri tuolla on mitä on, koen että kävellen ehdin nähdä kaikenlaista paljon paremmin. Toki myös ajeltiin paljon ja muutaman kerran vähän kauemmaksikin.
Erilaisten kahvijuomien rakastajana mulle tuli yllätyksenä, että Frappe ei tuolla ollutkaan samanlainen, kuin mihin olen tottunut. Ihmettelin kun piti maku päättää ja ensin ajattelin, että ookoo niillä on varmaan tavallisen lisäksi esimerkiksi pähkinä ja toffee. Olen ollut aikaisemmin kahvilassa töissä ja meilläkin oli erilaisia makusiirappeja, niin ajattelin niiden olevan käytössä tuollakin. Ehei, mulle osoitettiin jäätelö- tai siis gelatotiskiä ja pyydettiin valitsemaan. Erilaisten jäätelöiden rakastajana tuo tilanne oli melko vaikea. Onneksi sai ottaa kahta makua. (En kysynyt, onko siinä joku raja kuinka montaa voi ottaa.) Kuvassa näkyvä ihanuus sisältää mansikka- ja pähkinäjäätelöä, sekä lopuksi lisättyä Nutellaa.(Tuo paikka oli aikamoinen taivas, kaikenlaisia jätskiannoksia ja juomia ja kastikkeita ja strösseleitä...pakko päästä takaisin useasti.) Mutta siis, frappe olikin pirtelöä, joten kofeiini pitää hankkia muualta.
Mies löysi netistä tarjouksen ja vietettiin yksi rantapäivä. Tuonne oli vähän pidempi matka, mutta onneksi menomatka meni nopeasti. En enää muista, mitä tuo maksoi, mutta hintaan sisältyi kahdelle henkilölle rantatuolit ja varjo, lounas, sekä porealtaan käyttö. Ruoka oli aivan mahtavaa. En tajua, miksi en ottanut kuvia annoksista, kun kuitenkin usein kuvaan myös ruokaa. Jossain välissä käytiin hiukan kävelemässäkin, tuossa on joskus mennyt junarata ja nykyään kävely-/pyörätie.
Kaupunki oli erittäin kaunis myös auringon laskettua. Käytiin kävelemässä tosiaan vähän joka puolella ja parikin kertaa "yksillä". Mulle oli ihana yllätys, että baareissa oli erilaisia mehuja! Ja että on ihan normaalia juoda muutakin kuin alkoholia, eikä kukaan ala kyselemään syitä. Tästä voisi ottaa mallia Suomessakin. Yhdessä paikassa sain ihan tuoretta päärynämehua ja se oli taivaallista.
Mies löysi netistä toisenkin tarjouksen. Pizzaa. "All you can eat". Tätä varten piti ajaa vuoristoon ja voi hyvänen aika miten mä pelkäsin menomatkalla. Olisi ollut upeat maisemat, mutta putoamispelon takia mä en pystynyt kunnolla edes katsomaan auton ikkunasta ulos. Täytyy tällaiselle pelkäämiselle tehdä jotain.
Edellisenä päivänä mies totesi kauhuissaan: "ethän sitten pyydä ananasta pizzaan?" Lupasin käyttäytyä, vaikka en ymmärräkään tiukkapipoilua keittiössä. Ja olihan nää pizzat hyviä ihan ilman ananastakin. Sienistä en edelleenkään tykkää, mutta mies auttoi niiden kanssa. Niin, tässä oli sellainen systeemi, että lautaset pitää vetää tyhjäksi, ennen kuin seuraavaa pizzaa aletaan tekemään. Eli naaman eteen tuodaan uunituoretta tavaraa, eikä haeta mitään pöydässä seissyttä läpyskää. Sitten piti ajoissa ilmoittaa "next one is the last one", eli kesken pizzan on turha alkaa itkeä, ettei jaksa enää. Viimeiset suupalat teki todella tiukkaa. Lopuksi olisi saanut vielä bonuksena Nutella-pizzan, mutta nopean keskustelun jälkeen (luulen, että kahden ihmisen lisäksi siinä keskusteli himo ja järki) tulimme siihen tulokseen, että ei pysty.
Syömisen jälkeen halusin ottaa kuvan hiljaisesta vuoristokylästä ja siitä tulikin vahingossa myös pusukuva.
Kaiken kaikkiaan tuo Genova vaikutti muutaman päivän perusteella oikein mukavalta paikalta. Aivan varmasti palaan vielä, kunhan tuo mies vain jaksaa mua katsoa. (Jos ei, niin menen sitten johonkin toiseen kaupunkiin Italiassa.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti