lauantai 7. heinäkuuta 2018

Uusi alku..taas kerran

Hiphei, täällä taas!

Mä en tiedä, onko mulla mitään sanottavaa, tai ainakaan mitään mullistavaa, mutta kun tahdon kirjoittaa. Haluan muuttaa mun ajatukset sanoiksi ja ehkä sitä kautta saada niitä jonkinlaiseen järjestykseen.

Meinasin kertoa, ettei mun elämässä tapahdu juuri nyt mitään..mutta onhan tässä, työnhakua, suuria tunteita, itsensä kehittämistä, epävarmuutta, ahdistusta, innostusta......ja sitten sitä hetkittäistä lamautumista, kun ei vaan saa mitään aikaseksi. Tänään sain itkettyä jonkinlaista ahdistusta ulos ja sen jälkeen löytyikin energiaa saada asioita tehtyä.

Nuorempana mä kuvittelin, että kolmekymppisenä olisin jo "oikeesti aikuinen", että mulla olisi kiva työ, kumppani, oma talo, lapsia, hääkuvat takan reunalla, jne. Noh, ei mennyt ihan niin. Tässä ollaan työttömänä ja lapsettomana kerrostalokommuunissa. Enkä mä oikeastaan valita. Välillä vaan tulee vähän haikea olo, kun erehdyn miettimään, että mitä jos en saakaan niitä asioita, joita haluan. Mutta sitten taas muistan, että onhan mun unelmatkin muuttuneet tässä vuosien varrella. (Se lapsiasia vaivaa eniten, pelottaa että ikä tulee vastaan, ennen kuin alkaa tapahtua..)

Nykyään mulla on hirveä tarve pyrkiä jonkinlaiseen tasapainoon ja autuuteen..mitä se sitten tarkoittaakaan. Puhdas ruoka, myrkkyjen/kemikaalien välttely, henkiset jutut, liikunta..niin ja tää kirjoittaminen..haluan täyttää mun elämää asioilla, jotka tuottaa hyvää oloa ja aitoa onnellisuutta. Tuntuu, että sain tarpeekseni jatkuvasta suorittamisesta, tai siis sellaisesta suorittamisesta, josta en saanut oikeasti mitään irti.


Sitä onnellisuuden tavoittelua haluan tuputtaa myös mun ympärille. Uskon vahvasti, että muutos lähtee aina itsestä ja sitä kautta voidaan myös muuttaa maailmaa. Jos (ja kun) mä haluan, että hyviä juttuja tapahtuu mulle, niin mun täytyy myös levittää hyviä juttuja mun ympärille. Toisinaan ne on hyvin pieniä juttuja, mutta oon huomannut itsekin, että joskus se pienikin asia voi pelastaa päivän. (Ihan oikeesti, kahvilassa työskennellessä meinasin pari kertaa itkeä liikutuksesta, kun kaiken paskan keskellä joku asiakas sanoi jotain kivaa..toivon pelkkää parasta näille enkeleille.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti