Mielenrauhaa metsästä?

Usein sanotaan, että luonnossa ja metsässä kulkeminen tekee ihmiselle hyvää. Olen itse maalta kotoisin ja se luonnon läheisyys on ollut jotenkin aina itsestäänselvyys, mutta en ole mitenkään intohimoisesti samoillut pitkin metsiä. Toki metsissä on lapsena leikitty ja toisinaan retkeilty perheen kanssa. Itseasiassa ala-asteen loppupuoliskolla vietin aika paljonkin aikaa läheisessä metsässä, mutta en silloinkaan mitenkään erityisesti tiedostanut, että jee tästä tulee hyvä olo.

Viime viikolla yllätin itsenikin, kun sadesäällä tuli pakottava tarve lähteä lenkille ja tempaisin ovesta ulos. Meinasin vain nopeasti kiertää tätä asuinaluetta ja sitten käväistä kaupassa, mutta alkumatkasta huomasin toisen tien vievän metsään ja jalat päättivät suunnata sinne. Tuo iso pöheikkö on siis ihan meidän talon vieressä, en tajua miksi nyt vasta innostuin.

Sain tuosta lenkistä niin hyvän olon itselleni, että päätin tehdä tästä tavan itselleni. Vähintään kerran viikossa lenkille metsään. Viime viikolla kuuntelin musiikkia samalla, niinkuin oikeastaan aina, kun kotoa mihinkään lähden. Tänään päätin lähteä ilman, jotta voisin kunnolla nauttia luonnon äänistä. Virhe. Tuo keskuspuisto kun on aika suosittu ulkoilupaikka. Lintujen viserryksen, tuulen huminan ja oravien rapistelun lisäksi siellä kuuluu puhetta, askelia, pyörän ääntä (kyllä, siitä kuuluu yllättävän kova ääni, ennen en ole kiinnittänyt huomiota), koirien räksytystä. Hevoset sentään olivat hiljaa. Eli tällä kertaa rentoutumiseen meni hiukan kauemmin kuin viimeksi, se onnistui lopulta, mutta jatkossa otan ne kuulokkeet mukaan.

Mulla on ollut jo jonkin aikaa sellainen pieni ajatus, että olisi kiva juosta. Tällä hetkellä kunto on aika huonohko, mutta ajattelin, että aloittelisin sitä pikkuhiljaa tekemällä pieniä pyrähdyksiä kävelylenkkien ohessa. Tänään kokeilin sitten myös hölkätä hetken aikaa ja se sujui yllättävän hyvin. Ongelmana on vaan liian isot tissit. Päällä oli kyllä urheiluliivit, mutta ei tarpeeksi kireät ja jouduin pitelemään käsilläni rinnoista kiinni, jotta kulkeminen ei tuntuisi liian epämukavalta. Eli jatkossa täytyy muistaa laittaa ne uudemmat ja kireämmät.

Olisi ihanaa, jos jaksaisin nousta aamuisin aikaisemmin ja lähteä heti ulos. Tällä hetkellä se tuntuu mahdottomalta ajatukselta, mutta ehkä vielä joskus. Silloin ei varmaankaan olisi yhtä paljon ihmisiä liikkeellä kuin alkuillasta, joten voisin kulkea rauhassa omien ajatusteni kanssa. Mutta toistaiseksi, tiukemmat urheiluliivit päälle, kuulokkeet korviin ja nauttimaan raittiista ilmasta.